Hieronnan vaikutukset
- edistää laskimoverenkiertoa ja imunestekiertoa sekä pintaverenkiertoa
- rentouttaa ja venyttää kireitä lihasksia sekä lihassyitä
- hieronnalla voidaan irrotella myös arpikudosta- kudos pehmenee, joten elastisuus lisääntyy
- lievittää kipua
- jos kärsit ummetuksesta, vatsan hieronta lisää suoliston liikettä, joka siirtää ulostemassaa eteenpäin
- tuottaa mielihyvää, rentouttaa, virkistää (ennaltaehkäisevää)
- taputtelu- ja täristyshieronta on myös hyvä liman irroittaja keuhkoista
- lisää liikelaajuutta nivelissä
Lämpövaikutus
Hieronnassa syntyy kitkan vaikutuksesta hierottavalle iholle lämpöä. Lämpö parantaa kudoksen aineenvaihduntaa.
Pumppuvaikutus
Laskimo- ja lymfakierron suuntaisesti tehdyt hierontaliikkeet edistävät niissä nesteiden virtausta.
Lisääntynyt kudosten läpäisrevyys
Hieronnan aiheuttama kudokseen kohdistuva paine avaa kudoksen solujen kalvoihin aukkoja parantaen solun aineenvaihduntaa
Aripikudosten ”rikkominen”
Hieronnalla voidaan palauttaa sidekudostuneen lihaksen supistumiskyky ja palauttaa normaalin sidekudoksen elastisuus
Mikroverenkierron avautuminen
Hieronta lisää hierottavan alueen verenkiertoa monella tavalla.
- lämpövaikutus
- pumppuvaikutus
- autonomisen hermoston aktivoituminen
- verisuonia laajentavien aineiden vapautuminen
- veren viskositeetin vähentyminen
Mikroverenkierron tehostuessa kudoksen turvotus lieventyy, jolloin turvotusta aiheuttavat kudosnesteet poistuvat.
Kivun lievitys
Lihaksen ylirasituksen seurauksena syntyneet kuona-aineet kertyvät kudoksiin aiheuttaen kipua. Hieronnan vaikutuksesta parantunut aineenvaihdunta mahdollistaa kerääntyneiden kuona-aineiden poistumisen.
Rentoutuminen
Hieronta vaikuttaa monin tavoin lihaksia rentouttavasti:
- kudoksen lämpötila kohoaa
- verenkierto vilkastuu
- hermoston kautta tapahtuvaa rentoutumista
Hermoston reaktivaatio
Pitkään jatkuneen kovan rasituksen seurauksena lihaksen aistinsolut sopeutuvat tilanteeseen. Tämän seurauksena lihaksen tilasta kertova informaatio ei lähde liikkelle, eikä lihaskrampista kärsivä huomaa ongelmaansa. Hieronnalla voidaan palauttaa hermojen aistinsolujen toiminta normaaliksi. Tästä syystä pitkään jännityksessä olleen lihaksen hierominen saattaa aluksi tehdä lihaksen kipeän tuntuiseksi.
Hieronnan kontraindikaatiot
Akuutit traumat:
Akuutin trauman on syytä antaa parantua rauhassa. Lihas- ja nivelsidevammoissa hieronta on syytä aloitaa parin päivän kuluttua, heti akuutin tulehdusreaktion jälkeen. Luun murtumissa hieronta voidaan aloittaa, kun kipsi on poistettu.
Ihon infektiot:
Pienet finnit eivät ole esteenä hieronnalle. Suuremmat märkäpaiseet ja räikeät tulehdusalueet on syytä kiertää, jotta tulehdus ei pääse leviämään suuremmalle alueelle. Muita kehon alueita, joissa ei ole infektiota, voidaan hieroa
Tarttuvien ihottuminen kohdalla on tärkeää noudattaa erityistä huomiota.
Laskimotukokset:
Laskimotukoksen jälkeen on hyvä keskustella lääkärin kanssa hieronnan aloittamisesta.
Tulehdukset:
Kuumeista ja flunssaista henkilöä ei saa hieroa.
Syöpä:
Neljä vuotta syövän paranemisesta voidaan aloittaa hieronta. Mikäli aikaa on kulunut vähemmän, mutta enemmän kuin yksi vuosi, on kysyttävä lupa lääkäriltä.
Tyrä:
Tyrää ei saa hieroa.
Muita tarkkaivaisuutta vaativia tiloja:
- hemofilia
- iskeeminen kudos
- verenpainetauti
- verenluovutuksen jälkeen
- migreenin alkuoireissa
Perushierontaotteiden vaikutukset
1. Sivelyote
Nämä ovat kevyitä hierontaliikkeitä, jotka suoritetaan koko kädellä sormet yhdessä tai hieman erillään. Ne voidaan suorittaa myös pelkästään kämmentä käyttäen. Kevyt painallus kohdistetaan siten laajalle alueella käyttäen rytmisiä joustavia liikkeitä vuorotellen molemmin käsin kehon pinnan anatomiaa seuraten.
Sivelyotteen avulla levitetään hierontoöljy hoidettavalle alueelle, lämmitetään sitä ja pyritään aikaansaamaan lihasten rentoutuminen ja tottuminen hierontaan. Sivelyote on hyvä tekniikka pehmytkudosten yleisen jännitystilan tunnustelussa. Sitä käytetään myös viimeisenä tekniikkana päätettäessä hieronta, jolloin pyritään jättämään relaksoitunut hyvän olon tunne.
2. Hankausote
Hankausotteen avulla saadaan aikaan venytys ja reflektoorinen lihasten rentoutuminen. Tavallisesti otteessa käytettäviä kontaktialueita ovat:
- peukalon- tai sormienpäät
- nyrkin kyynärluunpuoleinen reuna eli hypothenar
- peukalon päkiä eli thenar
- ranne tai kämmenen tyvi
- käsivarren kyynärluunpuoleinen reuna
- kyynärpää
3. Pusertelu
Lihas tai lihasryhmä puristetaan peukalon ja muiden sormien väliin ja samalla lihasta kohotetaan alustasta. Pusertelu parantaa kudosten nestekiertoa, rentouttaa, parantaa elastisuutta ja venyttää.
4. Taputusote
Tapustuksia ovat sormitaputukset, kämmentaputukset, nyrkkitaputukset ja sormenpäätaputukset. Ne tehdään vakiintuneen käytännön mukaan hieronnan lopussa. Niitä käytetään lihaksen aktivoimiseen. Ote kohottaa lihastonusta ja lisää kudoksen elastisuutta ja kestävyyttä.
5. Tärisytys
Tärisytys on pieni, nopearytmisesti värisevä liike, joka kohdistetaan kudokseen kevyesti painaen. Oikein suoritettuna täristysote ulottuu syvälle kudoksiin. Otteessa käytetään koko käden, kämmenen tai sormien kevyttä kompressiota riippuen hoidettavan alueen koosta. Myöskin akupunktiopisteiden ja kanavien stimuloinnissa voidaan käyttää tärisytystä, jolloin se tehdään sormenpääotteella. Kohdistettaessa tekniikka ainoastaan pienelle alueelle se aiheuttaa stimulaatiota ja sitä kautta reflektorisia vaikutuksia keskushermoston kautta. Kevyet täristystekniikat edistävät rentoutumista ja niitä käytetäänkin lähinnä hierontaa lopetettaessa rentoutumisen tehostamiseksi.
6. Ravistelu
Ravistelussa lihasrunkoon tartutaan yhdellä tai molemmilla käsillä kevyesti ja lihakseen kohdistetaan pieni sivuttaissuuntainen liike. Tekniikka voidaan suorittaa myös koko raajaan samalla kertaa tarttumalla jalkaan tai käteen ja suorittamalla kohtalaisen voimakas ravistusliike ylös ja alas tai sivusuunnassa.
Ravistelu on hyödyllinen tekniikka päätettäessä hierontaa sekä syvien hierontatekniikoiden yhteydessä, jossa lihakset saattavat muutoin jännittyä. Ravistelua käytetään tavallisimmin lopetettaessa hierontaa.